Niiin mitenkäs tässä tilanteessa ollaan? Paljon on tietenkin kerenny mahtua tähän 30-vuotiseen elontaipaleeseen ja uusia hienoja juttuja on tulossa.

Päivänvalon koin 29. maaliskuuta ja vuosi oli 1979 elikkä reilut 30 vuotta sitten ja paikkana oli Muhos. Lapsuusvuodet vierähtivät rakkaassa naapurimaassa Ruotsissa. Siellä sain ensikokemukset iskelmän maailmaan, kotona oli suomalaisia lp-levyjä, joita sitten koti-ikävissä porukat kuunteli, kuinka voisikaan unohtaa Hymyn iskelmäparaatilevyjä ja niitä melankolian säveliä =) Sitten se koti-ikävä veikin voiton ja oma talo nousi Muhokselle -86. Muhoksella alkoi koulutaipale ja siellä maaseudun rauhassa sai rauhassa telmiä ja mekastaa ja kokeilla rajojaan. Ala-asteella jo innostuin teatterista ja olin aktiivisesti mukana koulun teatterikerhossa ja kuorossa. Ensimmäinen suuri rooli olikin koulunäytelmässä peikko-isänä =). Peruskoulun jälkeen oli vähän hakusessa, mitä sitä haluaisi ryhtyä tekemään. Aluksi kokeilin kauppaoppilaitosta Kemissä, mutta se kotoa muuttaminen ja koulunaloitus oli vähän liian kunnianhimoinen tavoite nuorelle pojalle, joten maitojunalla palattiin kotia lihapatojen äärelle. Pähkäilyn jälkeen aloitin Oulussa sosiaalialan oppilaitoksessa, josta valmistuinkin lähihoitajaksi -98. Ouluun mennessä teatteri tuli isommaksi osaksi elämää. Pääsin Oulun työväen näyttämölle ja harrastaminen on siellä jatkunut näihin päiviin asti.

Jo pennusta asti musiikki ja esiintyminen on ollu iso osa minua. Ja suuri haave olikin tulla näyttelijäksi - laulamista en ollutkaan niin vakavissani vielä ajatellutkaan. Muutettuani Turkuun -99 alkuperäinen suunnitelma oli opiskelu ammattikorkeakoulussa, mutta nuorella miehellä olikin paljon muuta kiinnostavampaa tekemistä kuin opiskelu, joten koulu jäi ensimmäiseen lukukauteen =) Ja kohtalon koura on ihmeellinen - lehdessä oli kutsu koe-esiintymiseen Turun ruotsalaiseen teatteriin (Åbo Svenska Teater) tulevaan Hello Dolly -musikaaliin, rohkaisin mieleni ja kuinkas ollakaan itseni ja muidenkin ihmetykseksi pääsinkin sinne. Siitä alkoikin sitten suurempi innostus laulamiseen ja esiintymiseen ja oli isä taas pojastaan ylpeä kun oli Pirkko Mannolan kanssa samassa työpaikassa =) Rakastin teatterissa oloa. Ruotsalaisessa teatterissa menikin muutama vuosi ja se toi itsevarmuutta esiintymiseen ja varsinkin laulamiseen. Teatteri ei kuitenkaan ole koskaan jäänyt eikä koskaan tule jämään pois kuvioista, sillä on vaan niin valtava voima ja viekotus. Valmistuttuani hiusmuotoilijaksi meninkin Samppalinnan kesäteatteriin maskeeraaksi muutamaksi kesäksi.

Onhan sitä tullut vuosien varrella osallistuttua karaokekisoihin ja muihin pikkuisiin laulukisoihin, joissa tullutkin kivasti menestystä. Tangomarkkinoillakin ja Idolsissa tuli pyörähettyä aikoinaan. Että kyllä laulamisestakin on haaveiltu jo kauan. Ehkäpä sitä on vaan vuosien myötä kerännyt rohkeutta ja uskallusta tarttua hetkeen ja uskaltautua..

Muutettuani kolmenkympinkriisissä takasin kotikonnuille Ouluun teinkin listan asioista, joita haluan vielä tehdä ja kokeilla ja kai se sitten omien rajojensa rikkomisesta on lopultakin kyse ja itsensä voittamisesta.. Ja yhtenä isona asiana listassa olikin LAULAMINEN!!.. Niin Iskelmäartisti 2009 kisojen ensimmäinen karsinta oli Oulussa - hoksasin asian sunnuntaina ja maanantaina oli karsinta. Ja sinne sitten ja kuinkas kävikään, selvisin finaaliin asti ja vaikkei itse kisan voittoa tullutkaan niin melkein yhtä hienoa (jos ei hienompaakin=) oli voittaa yleisöäänestys!! Siitä iso kiitos Teille kaikille!! Ja nyt pääsin toteuttamaan unelmaani ja kokeilemaan siipiäni laulamisen saralla. Koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta nyt annetaan mennä!! Eipä tarvi kiikkustuolissa miettiä ja katua, ettei tarttunut hetkeen.

Kaikkea kivaa siis on tulossa.. Ja perimmäisenä ajatuksena on ollu seuraavat asiat, kun on kysytty, että miksi haluan laulaa?? Olisi hieno antaa kuuntelijoille tunteita - samoja tunteita, mitä ite saa musiikista iloa ja suruja lohtua ja nautintoa.. Laulaminen siinä missä tukanlaittokin on arjen terapiaa.. tuottaa hyvää mieltä ja nautintoa.. Jos ees pikkuisenkaan tuohon pääsee niin sitten on jotain tehty oikein.

pus Tommi